Olemassa

Tässä taannoin äitinsä kanssa Kafkaa taputtelemaan pysähtynyt noin 4-5 vuotias pikkupoika kysyi pitkään minua katseltuaan, vaikka äiti yritti pitää pojan katseen mäyriäisessä; ”oletko sinä lapsi vai aikuinen?” – johon vastasin olevani aikuinen. Poika tutkaili olemustani vielä tovin ja esitti lisäkysymyksen; ”oletko sinä koskaan ollut lapsi”? ... Mielestäni kysymys oli samalla sekä hulvaton että järkyttävä; jos ei kasvua näy, niin olenko koskaan kasvanut. Olen mieletäni hyvin samanlainen kuin keholtani; huomaan eletyn elämän näkymisen olevan vaikeasti havaittavaa; lapiolla kaivettu syvä, sininen meri ei juurikaan arjessani liplata kanssaihmisteni korviin. Ihmisen psyko-fyysisen pätevyyden julistus ympäristölle vaatii hurjan määrän sosiaalisia toimintoja ja merkkejä, joihin harvoin panostan tarpeeksi. On toki ihmisiä, jotka bongaavat pienen onnenapilan nurmikosta ja pistävät minut löytymisestäni ilahtuneina taskuunsa, mutta luulenpa, että suurimmalla osalle ihmisistä olen juuri niin piilossa ja tuntematon kuin kafkaa silittämään pysähtynyt poika paljasti. Niinpä annan näyttelylleni nimen OLEMASSA – olen olemassa, vaikkei kampaukseni, vaatteeni, itseilmaisuni ja tavarani paljasta, että ”pysyn kärryillä” – en kenties aina tukevasti – mutta kyydissä kuitenkin, etenkin silloin kun annan jääräpäisyydeltäni isompien pikkuisen pidellä kiinni. Siis:

OLEMASSA

Kaapelitehdas, Valssaamo, Tallberginkatu 1, 00180 Helsinki 11.06 klo 16.00

TERVETULOA! 

HUOM! Sukulaisten osoitteet minulla tietysti onkin paperikutsun lähettämistä varten, mutta Sinä, joka epäilet etten kenties omaa osoitettasi, ole hyvä ja nouki sähköpostiosoitteeni tuosta sivupalkista ja lähetä minulle kirjeosoitteesi niin laitan kutsun tai useampia (myös ystävillesi jaettavaksi) tulemaan!