Tarkoitukseni oli osallistua tyylin ja pukeutumisen blogimaailmaan (oikeammin sanottuna; harjoitella pukeutumista) - mutta kuvantekeminen otti kuvantekijästä vallan.

My intention was to participate in the blogging world of style, and dressing (to be correct; to learn how to dress) - but creating pictures took over the mind of a picture maker.

Tule Kuvattavaksi - Hinnasto

torstai 7. heinäkuuta 2016

Hannibal Lecter



Tiistai-iltana kipusin aidan yli antamaan kissoille ruokaa, mikä kafkasen mielestä tuoksui PALJON paremmalle, kuin sen omat muonat saaden aikaan pettyneitä kateuden kiljahduksia, joihin myötätuntoisesti reagoin hakemalla namupussin ja rapistelemalla esiin kuivattuja lihanpalasia ”pääeläintä” hyvitelläkseni, vaan auta armias; kaksi siamilaista tunnistivat nekin namupussin rapinan ja syöksyivät hämähäkin jaloillaan ylös aitaa -  ja minä paniikissa tökkimään elikoita alas – tuloksetta! -  ajatellen, että nyt  niitä raatoja tosiaan tulee pikkuihmisen voimatta kaikkien kynsien ja mäyräkoiraleukojen keskellä mitään! ...Vaan mäyriäinenpä perääntyi ja jätti ruokansa pedoille, jotka öristen ja muristen popsivat suihinsa jopa kafkasen raa’at broilerinkaulat! Babanen etenkin on varsin  - en tiedä mitä; rohkea, röyhkeä, älykäs? – se tallustelee muina miehinä mäyriäisen nenälle ja mölisee. Kafka ottaa - sekin - tilanteen hyvin rennosti, mutta minä kyllä pelkään, että menee silmät - tappijalka on niin todella matala -  ja sitäkin, että kissojen peräpäät ilmiselvästi tuoksuvat vielä metsämiehen nenään saaliilta, joten niiden haistelu saa aikaan pientä vietinvapinaa, ryntäilyä ja yleistä kaaosta.
Niinpä eilen ostin – kaikkien hengenpitimiksi – kafkalle jättiläiskoiran kunokopan, johon tungin koko pienen mäyriäisen pään, vaikka eläinkaupan naiset huvittuinena päivittelivät, ”ettet sinä niin voi tehdä” – vaan niinpä minä tein. Ja hyvin menee; Hannibal Lecter vipeltää  - mielestäni hyvinkin sivistyneesti –  koko huushollin vallanneiden lemikkiensä perässä, pitkäkaulojen pysähtyessä tuon tuostakin tunnustelemaan onko naamarin sisällä älyllistä elämää. ... Sitä samaa minäkin tänä aamuna pohdin, kun ukkeli päätti hiekkalaatikkoa naamarin reiästä livoskelutaan! – kyllä; livoskelutaan – PISSIÄ laatikon kylkeen. Kiljuin, mutta ryökäle jatkoi vain lorotusta selvä maire naamallaan! Tapahtuman seurauksena vessa HARPPASI kohti kylpyhuonetta ja tänään illalla saattelen haisevan boksin perille asti. Huomenna nostan laatikon pöntön päälle – ja ensiviikolla lähtee ensin hiekat ja sitten laatikko! Mutta. Kaiken kaikkiaan menee odottomattoman hyvin. Pidämme mäyriäisen kanssa lemmikeistämme kovasti, vaikka olemmekin joutuneet sietämään molemmat sitä sun tätä – kafkanen ei meinaa malttaa lenkille lähteä ja ennen niin ylen ihmeelliset naapurit saavat rupatella pihalla keskenään – mäyriäinen ei kissanhoidoltaan mitenkään nyt ehdi.


6 kommenttia:

  1. Voi hyvänen aika teidän huushollia :D Tämän jutun jälkeen on pakko valella itsensä hajuvedellä. Sillä parhaalla dramaattisen tuoksuisella.

    VastaaPoista
  2. : ) ... Lähdin apteekkiin - pyörin apteekin viereisessä ruokakaupassa muistamatta mitä piti ostaa; ostin 2 suklaalevyä ja tulin kotiin - nyt lähden uudelleen apteekiin - toivottavasti en palaa jälleen kahden suklaalevyn kanssa!

    VastaaPoista
  3. Ai-niin, tuli mieleen yksi ominaisuus, joka ehkä ei selviä saamastasi aineistosta, mutta toi Hannibal toi sen mieleeni: jos on pienikin mahdollisuus, että joku muiden silissä vähäpätöinen asia voi eskaloitua vuorenkorkuiseksi tappeluksi, niin arvaa kuka on aina pölypilven keskellä. Olin, ennen allergioita enemmänkin kissaihminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen joskus tainnut kutsua Riittaa mäyräkoiraksi - ei kun metsästyskoiraksi! - joten voin hyvin kuvitella, että teillä tosiaan voi olla kissa- ja koiraihmisen pölyä pöllyäviä väittelyitä : )

      Poista
  4. Vastaukset
    1. hahaa! - lääkkeet lähtivät kaatosaateessa mukaan ... sekä kosteudessa paakuuntuvaa kissanhiekkaa pakattuna paperipussiin! : /

      Poista