Baba, Bodil ja Kafka

Saanko esitellä: Baba ja Bodil, tai oikeammin Bubba (etelän velikulta) ja Bodil – ja tietysti Kafka, joka osaa jo hillitä itsensä niin, että kissat uskaltavat peuhata aidan takana vaikka mäyriäinen katselee – ja kafkahan katselee; vein sille patjan, ettei tarvitse tuntitolkulla paljaalla lattialla maata. Ostin minä metsämiehelle myös kuonokopan; aita olkoon otusten välissä nyt ainakin viikon ja sen jälkeen tappijalka saa mennä sekaan vaarattomaksi naamioituneena.

Bubba on sielultaan pikkuinen siro, suurikorvainen koira, se kulkee perässä ja kyselee ”hanna mitä sinä teet, hanna mitä sinä teet, hanna mitä sinä teet” – ja sitten hanna selittää ja Bubba-poika suureen ääneen ihastelee. Pikku-kolli jopa kellii selällään ja odottaa, että vatsaa rapsutetaan. Bodil sen sijaan on sievässä pienessä päässään päätellyt, että toistaiseksi vähäinen valveillaoloaika pitkien, toistuvien päiväunien ketjussa kannattaa ehdottomasti käyttää mieluummin syömiseen ja kauneudenhoitoon kuin epäilyttävän pikkuihisen miellyttämiseen. Kun Bubba toisessa huoneessa karjuen tiedustelee ihmisystävän koordinaatteja - Bodil ei yhdy kuoroon, vaan paheksuu ettei sisaren seura velikullalle riitä.

Täällä lemuaa! – Siirrän toilettia pikku hiljaa kohti kylpyhuonetta - ja kun sinne asti (nyt olohuoneen peränurkasta) päästään, niin saavat sisarukset ryhtyä käymään vessanpöntöllä. Haju ei oikeastaan tule ulosteista (korjaan ne miljoona kertaa päivässä), vaan kissanhiekka itsessään haisee melko voimakkaasti. En ole oikein hyvä kestämään hajuja – mutta onneksi olen ennenkin opettanut kissan pöntölle ja tiedän ettei tehtävä ole ollenkaan ylivoimainen.

Menee siis yllättävän hyvin – etenkin siihen nähden, että ensimmäisen vuorokauen perusteella olisi voinut ennustaa, että ruumiita on tulossa! Kiitos Katjalle neuvoista.