Näyttely Helsingin Kaapelitehtaalla / Exhibition at Kaapelitehdas in Helsinki

Pidän näyttelyn Kaapleitehtaan Valssaamossa launtaina 11.06. Tarkennan kellonaikaa myöhemmin, mutta oletettavasti klo 16 alkaen kutsuvierastyyppisesti niin, että näyttely kestää vain tilaisuuden ajan, vaikka kaikki tiedon, mitä tahansa kautta saanneet ovat tervetulleita!

Miksi aina taidetta eikä koskaan ystävyyttä? - on kysymys, jonka kuvittelen pulpahtavan ihmisten mieleen ensimmäisenä kun he ajattelevat minua. Tästä syystä siivosin facebook aikajananikin – tuli tunne, että tarjoan kiviä leivän sijaan – ja vielä pahempaa, että minulla luullaan olevan leipää, mutta kiusallani heittelen kiviä. Moni sanoi valokuvausprojektini aikana, ettei tiedä valokuvattavaksi tulemisesta, mutta tulisi mielellään kylään. ... En tiedä miksi ehdotus kuulostaa korviini samalta kuin ”tulen katsomaan sinua sitten kun olet jalaton potilas, mutta en juuri nyt kun kävelet”. Inhoan olla potilas! Haluaisin kuoleman lähestyessäkin olla intiaani, joka kannetaan vielä elävänä vuorelle, niin että vain korppikotkat olisivat ruumiini jäähtyessä läsnä ja siivoaisivat jäännökset kenenkään ihmisen katsomatta tai koskematta. En ole kovin tuttu ihmisen kanssa – en samaistu inhimillisyydessä enkä varsinkaan kärsimyksessä – sairaalaan joutuessani en hyväksy edes vanhempieni läsnäoloa, saati sitten muiden sukulaisten tai kavereiden. Taidetta tekemättömänä olen ”jalaton sairaalapotilas”.

... Minulle sanottiin tässä hiljan hyvin vilpittömänkuuloisesti  ”haluaisin nähdä sinun lentelevän” – mikä oli kenties kivointa mitä minulle on koskaan sanottu! Siksi aion nyt lennellä ja toivon, että kaikki muutkin haluavat nähdä kun leijailen ympäri Valssaamohallia kesäkuussa – vaikken otakaan ketään ”vain kylään”.

I’m going to have an exhibition in Valssaamo Kappelitehdas on Saturday 06.11. Probably starting from 4pm. – which I’ll define later on – as an event type of show, that will last only for few hours. Everyone, no matter how they’ll receive the information, is invited!

Why always art and never friendship?  - is a question I imagine pops into peoples’ minds the moment thy think of me. That’s the reason why I cleaned also my facebook timeline – I felt I was offering stones instead of bread – and even worse, I felt people thought I have bread but choose to throw just stones. Many said during my photographing project that they are not sure about having their picture taken, but would like to visit me … I don’t know why, but such a suggestion sounds similar to “I’ll come and see you when you are a legless patient, but not just now when you can walk”. I hate being a patient! Even when death one day approaches I wish I was a Red Indian who is carried still alive on a high mountain top, so that condors were the only ones present when my body cools down, cleaning the remains without any man looking or touching. I’m not very familiar with people – I do not identify in humanity, even less in suffering – when I’m ever admitted to hospital I do not accept the presence of my parents, and still less other relatives or friends. When I don't do art I’m a “legless hospital patient”.

… I was said recently in a very sincere manner “ I would like to see you flying around” – which was probably the nicest thing ever said to me! Thus I will fly, and I wish also all the rest of you want to see me flying around the Valssaamo hall in June – even though I won’t invite you “to visit me”.

 

Yasumasa Morimura

Sain tilaustyöni viime viikolla valmiiksi ja luovutin sen lauantaina - heti perään hyppäsin pääedellä seksuaalisuusaltaaseen ja kapusin paniikissa takaisin reunalle – eli nyt kun kaikki sälä on sivuutettu, voin taas keskittyä ”omiin juttuihini”. Luultavasti jatkan valokuvaamista, mutta en valitetavasti toisten ihmisten kanssa. Törmäsin pari päivää sitten japanilaisen Yasumasa Morimuran taiteeseen ja näin hänen töissään sen mitä haluan nähdä omissa töissäni kunhan tässä pikkuhiljaa matkaan eteenpäin. Eli valokuvia odotettavissa, mutta sosiaalisuutta ei.

I completed the commissioned painting last week, handed it over on Saturday – and right after jumped headlong in the pool of sexuality climbing back in panic as fast as I had entered there – so, now after getting through all the “stuff” I’m ready to concentrate on my own things again. I’ll probably continue photographing, but unfortunately not with other people. Few days ago I accidentally stumbled upon art of a Japanese artist Yasumasa Morimura and saw in his work everything I want to see in my own art in the future. So photographs are on their way, but I’m afraid my social life has come to an end for now.

 

Ehkä sittenkin vain koira / Maybe after all just a dog

Voi hyvä hirvitys! Maksoin treffipalstalle kuukauden osallistumisen – mutta eihän siellä tarvitse kuukautta pysyä! ... Syy kokeiluuni on siinä, että minulla ON älyllisesti hyvä itsetunto, niinpä itse tajuan kuinka poikkeuksellisen taitava olen lähes kaikessa mihin ryhdyn – ja etenkin sen, etten jostain syystä vaadi ymmärrystäni vastaavaa osaa tästä elämästä. Lapsenomaisesti odottelen ruokapöydässä, että annetaan ja kun ei heti anneta, niin peräännyn välittömästi nolona sen sijaan että aikusten tavoin menisin kaapille ja ottaisin mitä haluan. Olen vihainen itselleni – ja siitä huolimatta edelleen ulos ovesta lähtiessäni koen ettei minulla ole oikeutta kilpailla samassa kategoriassa aikusten kanssa. Olen nyt kaikilta kanteilta asiaa mietittyäni tullut siihen tulokseen, että vain seksuaalisesti hyvin estoiset henkilöt käyttäytyvät yhtä anteeksipyytelevästi elämän antimien edessä kuin minä. ... En tiedä olenko todellisuudessa seksuaalisesti estoinen, mutta sen tiedän, että minut on kasvatettu ”parisuhteeseen kelpaamattomaksi” – eli pidän itse, onnistuneesti aivopestynä huolen siitä, että käyttäydyn tuon tosiasian näkyvästi tiedostaen, jotta en vain vaikuta kehitysvammaiselta. Tarkoitan siis; että minulle on selväsanaisesti vanhempieni taholta kerrottu, että vain pervot, hyväksikäyttäjät voivat olla kiinnostuneita minun tavallani vammaisesta ihmisestä ... toisaalta älyäni ja taitojani on aina ylistetty maasta taivaaseen – kenenkään tajuamatta ettei aikuisten maailmassa kuljeskele menestyneitä menninkäisiä. Jos pitäisi sielunsa silmin piirtää kuva – vaikkapa miespuolisesta – taloudellisesta menestyjästä, niin ei tulisi mieleenkään asettaa tuohon kuvaan miestä, joka ei uskalla lähestyä naisia seksuaalisesti. Tätä tarkoitan – nuo asiat ovat kytköksissä – ymmärämme sen tai emme.  ... Oletin kiinnostavani kuukauden aikana 0-1 henkilöä, mutta saankin viestejä ja flirttejä kasapäin!!!!  Enkä tajua miksi ihmeessä kukaan ottaa kontaktia ellei ole häiriintynyt?! Ilmoitin olevana 132senttinen/38kiloinen vammainen!!! Olen siis sisäistänyt vanhempieni neuvot sataprosenttisesti enkä tosiaankaan tajua, mitä ihmettä 180-190senttiset, oikeat miehet tekevät kääpiöllä muuta kuin pervoilevat! Kuten jo eilen sanoin; laitoin treffipalstaprofiiliini blogini osoitten, joten jos kaikki eivät juosseet karkuun eilen, niin ehkäpä kontaktit loppuvat nyt kun myönnän, että minua aikalailla ällöttää. ... Yritän tietysti sanoa itselleni, että ”hanna, aikuisten elämä on seksuaalista elämää, tuskin miehet vain kääpiöille lähettelevät viestejä” ... eli noin sitä tosielämää eletään – mutta enpä tiedä; ehkä pitää vain kellotella koirana ihmisten pöydän alla ja syödä tyytyväisenä murusia, mitkä laidan yli tippuvat.

Holy moly! I paid the dating site for a month long participation – but surely I don’t have to stay there for a whole month! … The reason for my experiment is that I DO have good self-esteem what comes to matters of intelligence; I realize that I’m exceptionally capable in almost everything I put my mind into – thus it’s shame and wonder why the outcome I receive in this life doesn’t match the capacity of my brain. I wait childishly by the table for someone to hand me food, and if nothing is offered I back off in shame, rather than go to the fridge myself and grab what I want. I’m mad at myself – yet outside my own home I do not feel I have the right to compete in the same category with adults. I have thoroughly pondered the problem and come to a conclusion that only sexually very restrained people are as embarrassed to receive, and apologetic in front of the abundance of life as myself. … I’m not certain I’m literally sexually restrained, but I do know I am brought up to think I’m “unsuitable for marriage” – in other words as a successfully brainwashed person I myself take care I remember to always present myself as one who is aware of her lack of potential, so that I wouldn’t end up looking as mentally retarded, if I thought otherwise. What I mean is; my parents have clearly let me know that people who might be interested in a disabled person like me are all perverts and users. On the other hand my intelligence and skills have always been highly praised – without nobody realizing that there are no triumphing goblins in the world of human adults. If you should imagine a – let’s say male - financial success, I’m sure you do not imagine someone who cannot approach women in an intimate way. That’s what I mean – those things are connected weather we understand or not.  … I thought 0 to 1 would be interested in me during the paid month, but I get heaps of flirts and messages!!! And to be honest I don’t understand why would anyone but disturbed people contact me?!  I told in my profile that I’m disabled;  4.33 feet tall and weigh 83pounds!!! I have internalized my parents advices one hundred percent and cannot comprehend what on earth would a normal, 5,9 - 6,2 feet tall male do with a dwarf like me other than pervert things! Like I said already yesterday; I added my blog address to my dating site profile, so If everybody didn’t flee yesterday, the contacts may end, as I now admit that I’m quite disgusted . … Of course I try to say to myself “hanna, adult life is sexual life, surely those men contact also other than dwarfs” …  that’s how real life is lived – yet, I don’t know; maybe I should just stay as a dog, and wait for the crumbs that fall from the adults tables.