Tarkoitukseni oli osallistua tyylin ja pukeutumisen blogimaailmaan (oikeammin sanottuna; harjoitella pukeutumista) - mutta kuvantekeminen otti kuvantekijästä vallan.

My intention was to participate in the blogging world of style, and dressing (to be correct; to learn how to dress) - but creating pictures took over the mind of a picture maker.

Tule Kuvattavaksi - Hinnasto

perjantai 22. huhtikuuta 2016

Pikku-kala, est-ce que tu viens nager avec moi?



(Huom. En ole yhtään varma kirjoitetaanko lause juuri noin)
Maalasin hiipuvan rassukan mönjään ja ajattelin, että paska-paskassa ja paskan huono työ, mutta sitten poikkesi Ystäväni, joka - taulun hänelle tuomittuani - sanoi; ”mun mielestä se on oikeestaan aika hieno. Tiedätkö mitä minä siinä näen? Uimarin, uimalaseineen". ... Ja niin onkin! Minäkin näin! Tarmokkaan, itseensä tyytyväisen kroolaajan! Kyseinen henkilö ei tunne minua kovin pitkältä ajalta eikä siten tiedä, että uiminen on hyvin samantyyppinen asia elämässäni kuin taide. Vedessä olen vammaton, vilkas - onnellinen kala! Ja siitä huolimatta kuten taiteen, saatan jättää myös uimisen vuosiksi, kokien ettei uiminen kuulu minulle, koska olen - voitteko kuvitella: ”liian vähän lapsenmuotoinen ollakseni lapsi ja välttyäkseni näin lyhyyteni vuoksi katsomiselta”, jota en meinaa vähissä vaatteissa useinkaan kestää. ... Mutta kun rannalle saapuu tosi ystävä ja näkee selvästi tarmokkaan uimarin – ei muuta, vaikka muuta kiukkuisena kiljahdellen väittäisin - niin minä sukellan veteen enkä mönjään ja lähden uimaan enkä vajoakaan suohon. ... Tämä kirjoitus on ehdottoman epätäydellinen ellen mainitse myös toista suuremmoista ystävääni Jean:ia (Tuula-tätiäni unohtamatta). Emme Jeanin kanssa puhu toistemme äidinkieltä tärkeimpiä sanoja lukuunottamatta:”Pikku-kala, est-ce que tu viens nager avec moi” - Pikku-kala, tuletko kanssani uimaan? Minä olen maalannut Jeanin autotallissa suuria töitä ja ajellut hienolla, vartavasten minulle ostetulla Peugeotilla (polkupyörällä) välimeren aaltoihin. Ja kaikki vain siksi, että nämä ystävät pitävät minusta ja tykkäävät katsella, kun elämä on minulle elämisen arvoista. Luulenpa, että olisin kiittämätön, jos en näkisi jo olemassa olevissa ihmisissä (kaikissa teissä) tarpeeksi syytä molskutella eteenpäin.



Näyttelyasiasta täytynee sanoa sen verran, että luultavasti – itseni tuntien - skitsoilen vielä monta kertaa ennen kesäkuuta, mutta jos kitkuttelen eteenpäin siihen asti, että näyttelyyn on aikaa 31vrk - mikä tarkoittaa sitä, että pidinpä näyttelyn tai en, minun on joka tapauksessa maksettava koko vuokrasumma – niin voitte luottaa siihen, että olemme paikalla herra mäyriäisen kanssa vaikka sitten ilman tauluja.




4 kommenttia:

  1. Kyllä taulu on upea ja mielenkiintoinen. Olen erityisiloinen tuosta ajatuksesta tässä! Polskuttele vaan! Ansaitset uimisen ilon! Aallot kantaa.
    Itkijänainen

    VastaaPoista
  2. Kiitos Heininen ja "Itkijänainen" (Ystäväni Petriina?) kivoista, ystävällisistä kommenteistanne : )

    VastaaPoista