”Anna sille se ankkapankki”

(I will translate the three previous postings by the end of the week - sorry for the delay)

Olen joskus hyvin pienenä, ilmeisesti vielä puhetaidottomana, istunut potalla yrittäen harjoitella sinne jonkin tuotteen tuottamista ja kiljunut pää punaisena, tyytymättömyyteni kasvamistaan ja kasvaessa siitä huolimatta, että äitini on kiikuttanut minulle lelun toisensa perään, kunnes 18kk vanhempi veljeni on tokaissut ”anna sille se ankkapankki” (Roope-setä rahakirstun päällä), jonka hyppysiini saatuani olen välittömästi rauhoittonut. ... Ymmärrän, että istun edelleen potalla ja kiljun - ja ympärilläni juoksee poikkeuksellisen paljon, poikkeuksellisen ystävällisiä ja älykkäitä lähimmäisiä tarjoamassa minulle lelun toisensa perään, mutten saa mistään mitään irti. Myönnän – kuten tarkkanäköinen lienee blogin pitoni aikana huomannut - että olen ihmisten parissa olessani koko ajan paniikissa. En ole nälkää näkevä afrikkalainen, jolla ei ole ruokaa, olen syömishäiriöinen, joka ei saa notkuvan pöydän ääressä ravittua itseään – ja se kauhistuttaa minua itseäni suunnattomasti. Pitkittyneessä syömishäiriössä vaihtelee usein syömättömyys ja ahminta - ja mikäli sairaus on alkanut anorexialla, niin ahminta on hirveästi paljon kauheampaa kestää psyykisesti kuin syömättömyys. Olen sosiaalisesti täysin identtisesti sairas; kestän paremmin yksinäisyyden kuin sen, että ahmin ihmisiä – 6000-10000kaloria putkeen – enkä tule kylläiseksi, vaikka pieni kehoni on kirjaimellisesti haljeta ja mieleni haukkoo henkeään häpeästä. Yritän siis sanoa, että TE olette olleet minua varten katettu JUHLAPÖYTÄ ja minä olen ahminut, mutta kiljun edelleen nälkiintyneenä. Pyydän anteeksi. ... Olisi  - no ei nyt helppoa, mutta edes mahdollista selviytyä – jos ihmiset olisivat leluja, mutta ihmiset ovat toisia yksilöitä omine tarpeineen ja ongelmineen ja siksi edes ankkapankin löytyminen harvoin tarkoittaa sitä, että ankkapankki haluaisi joutua pienen, kakkaa vääntävän potallaistujan syliin. ... Ja siinäpä kaikkien pettymysten ja nöyryytysten äiti! 

Mutta vielä tämän kirjoituksen päätarkoitukseen: Ymmärrän selvästi lukijoideni arvon ja anteliaisuuden ja olen täysin tietoinen, että psyykkinen aliravitsemustilani johtuu pelkästään väärin piuhoitetusta nupistani – ei mistään muusta.

... tarkoituksellisesti Picasson kuuluisa teos "lapsi ja kyyhky" pohjana.