Mielikuvitusmuusa

En missään tapauksessa enää sorru lupaamaan teille näyttelyä ennen kuin on toukokuun loppu ja minulla todellakin on riittävästi - omaa mieltäni miellyttäviä - teoksia, mutta en myöskään uskalla lopettaa maalaamista, vaikka kahlaan lyhyillä jaloillani loputtomantuntuisessa liejussa, peläten, että tämä maalausrupeama on jonkinlainen loppuelmäni tienhaara. Koen olevani valitsemassa ryhdynkö kuolemaan vaiko elämään. Jos jatkan jokapäiväista vanhempieni sukupolven kanssa käyskentelyä, olen itsekin vanha muutamassa vuodessa, sen sijaan, että tarttuisin kaksin käsin taiteen tekemiseen ja olisin vielä taidemaalarina nuori. Niin merkilliseltä kuin ajatus saattaa teistä hyvät lukijani kuulostaa ajattelin luoda itselleni mielikuvitusmuusan, jonka te saatte herättää henkiin lukemalla kirjeet, jotka hänelle täällä blogissani kirjoitan. Olen intohimoinen runojen rustaaja ja rakkauden hehkuttaja, joten ei sitten mitään pilkkaa pikku-ihmistä kohtaan jos teille moisen kurkistusluukun häiriintyneeseen päähäni poraan! Idea on vasta ajatuksen tasolla – ei lupaus – mutta harkitsen vakavasti  ... Saatatte miettiä miksi ihmeessä tämä muusajuttu on niin hirveän tärkeä. Katsokaapa maalaamiani omakuvia; nöyristelevät, olemassa oloaan häpeävät, kärsivät ja syrjään vetäytyvät hahmot (Rilke ja ankkapankki kirjoitusten ensimäiset kuvat) kulkevat käteni kautta kankaalle isolla pensselillä hyvin, hyvin helposti ja näyttävät ”totuudelta” (ovat totuus), kun taas itsetuntoiset, ylevät, minua esittävät naishahmot ovat juliste-ja teatterimaisia, eli hyvin kuvitteellisia ja tekemällä-tehtyjä. Haluaisin tehdä taulujeni todellisesta omakuvasta terveemmän ja toisista ihmisistä lähestyttävämpiä, muutoinkin kuin niin, että lähestyn eläinhahmona – eivätkä nämä asiat muutu ennen kuin saan mieleni jollain keinoin raahattua toisenlaiseen itsekäsityksentilaan. Ymmärrän, että ihmiset mieltävät ”taiteen” yksilöllisesti ja ”taiteeksi” omaa ajatus-ja arvomaailmaansa heijastelevat teokset, mutta minulle ”hyvä taide” on mieleni totuutta ja matkantekoa ihmisyydessä. Mielestäni taiteen pitäisi aina pystyä paljastamaan – olipa kuvassa sitten hevonen tai nainen – ajan - ja tilan muovaamat aivot.