Ei alle 135-senttisiä mansikkamaalle / People under 4,4feet No entry to the strawberryfield

Olen kastijärjestelmällisesti aina alistunut siihen etteivät kaikki elämän hedelmät kuulu minunkaltaiselleni ihmiselle – mutta nyt olen ryhtynyt Herman Hessen Lasihelmipelimäisesti miettimään mitä ihmeen järkeä pelissä on?! Onko hyveellisempää noudattaa sääntöjä ja jäädä osattomaksi vai muuttua sääntöjen rikkojaksi ja ottaa osansa? Vammaisuus on – etenkin minun tapauksessani – merkillinen elämänjärjestys; jos mansikkamaanlaidassa olisi kyltti ”ei alle 135-senttisiä mansikkamaalle” harvan tulisi ajateltua, että sääntö saattaa tuomita jonkun täysin osattomaksi, sillä pääsääntöisesti jokaisella alle 135-senttisellä (siis lapsella – toisin kuin hyvin pieneen vähemmistöön kuuluvalla lyhytkasvuisella) on yli 135-senttinen mansikantuoja. Vaikka ihmiset usein kauhistelevat toistensa tapaa elää, sääntöjen tiukkuutta tai sääntöjen puutetta, en ole vielä koskaan tavannut yksilöä, joka ei pitäisi kiinni tiukasti hyvinkin monimuotoisesta sääntöjenvyyhdistä, jossa on aina jonkintyyppinen ”ei alle 135-senttisiä mansikkamaalle” artikla. Sanonko siis, että elän idioottien planeetalla – kaipa minä sanon, hahaa! – mutta vielä enemmän sanon, että voi hanna mikä typerys olet! – Miksi ihmeessä et painele aidan ali ja kerää ämpäriäsi täyteen!? 

.... Nämä minun oudot kirjoitukseni ovat ”maalaamista”  - mietiskelen itsekseni minkälaisessa tunnetilassa olisin ja mitä kankaalle sutisin, kun ämpärini olisi kerrankin täynnä mansikoita, jotka ”kuuluvat vain toisille”.

I have always believed in a caste system and submitted to a fact that not all blessings of life belong to a person like me – but recently I have started to think like the main character Joseph Knecht  in Herman Hesse’s Glass bead game;  what is the point of the game?! Is it more virtuous to follow rules and stay portionless than turn into a rule breaker and lay hold of a portion? Disablement – especially in my case – is a peculiar life order; if there was a sign by a strawberry field saying “People under 4,4feet No entry to the strawberry field” very few would think that such a ban could condemn someone to a total dispossession, because as a rule every person under 4,4feet (meaning a child – contrary to a little person belonging to a very small minority) has a person over 4,4feet to bring them strawberries. All though people are often horrified of one another’s way of living, either strictness or absence rules, I have never seen a person who wouldn’t have followed a very complex set of regulations which always includes some sort of “people under 4,4feet No entry to the strawberry field ” article. Am I saying I live on a planet of idiots – I suppose I do – hahaa! – but more than that I’m saying “oh hanna what a fool you are – why on earth do you not crawl under the fence and pick you bucket full?!”

…  These weird writings of mine are “painting” – I’m trying to imagine how would I feel and what would I paint, if my bucket really was full of strawberries, that “belong to others only”.