Pikkuisen armoa hyvät kansalaiset! / Have little mercy on me dear citizens!

Tiedän, että lauon täällä kaikenlaista absurdia, heti kohta katuen ja häveten - mutta ottanette hyvät Ystävät huomioon, että kuljen toista viikkoa tällä tavalla pakattuna, jotta pysyn jotenkin koossa. Pystynette siis kenties jollain muotoa ymmärtäämään, että kun kipitän rollaani lykkien kirjastoon, voidakseni viihdyttää teitä seuraavaksi oikean linnunnäköisillä lintumaalauksilla (noin 5-6 km reissu kun käyn samalla kaupassa), niin en ole hirveän onnellinen, vaan päässäni rupeaa väkisinkin pyörimään ajatukset, että olen varsinainen ihmisten hovinarri ja haaremin naisia viihdyttävä eunukki! ... Onneksi en ole ainoa pikku-ihminen, joka sairasvuoteeltaan kiljahtelee kummallisuuksia; yritän tässä muistella, mitä se olikaan, mitä Maija sanoi karjaisseensa jollain sairaalareisullaan - jotain ihan ruman-hulvatonta!

I'm well aware that I write all sorts of absurd things in here - immediately regreting and  feeling embarrassed  - but dear Friends do take into account that this is the second week I'm going around wearing such equipments just to stay intact. So you might be able to somehow undesrtand, that pushing a walking aid to library and back (5-6km, when going gorcery shopping at the same time) to be able to amuse you next with bird paintings that look like real birds - I do not return home in the best of moods, and my head is involuntarily producing thoughts of me being a jester, and an eunuch orderde to entertain a harem of ladies! ... Fortunately I am not the only little person that roars weird things on their sickbed; I'm trying here to remember what it was that little Maija told me she cired out during one of her hospital trips - something absolutetly naughty and hilarious!