Minä itse en pysty olemaan toisten kuvattavana, en käy yhteis-saunoissa
ja inhoan uimarantoja sekä lääkäreitä, joten ymmärrän hyvin mallina olon vaikeuden.
Malliksi tuleva ihminen saattaa pelätä kokevansa samoja tuntemuksia kuin vammainen
yleisessä saunassa; ei olekaan ihminen ihmisten joukossa/alaston alastomien kanssa,
vaan yksin alaston ja toljotuksen kohde. Minä kuitenkin olen tässä suhteessa
vanha ammattitaiteilija ja voin vakuuttaa ettei kukaan tule luonani kokemaan,
että häntä katsellaan muuna kuin teoksena, ihan jo pelkästään siitä syystä etten
näe kuvia tehdessäni muuta kuin kuvia, pystyen kuitenkin ottamaan huomioon
henkilön kenties sosiaaliset estot ja neuvomaan linssin takaa asentoja, joissa
kuvakulma olisi mahdollisimman edullinen (mikäli sitä toivotaan). Omasta
mielestäni kuva on helppo tapa antaa toisten katsella, koska kuvasta voi itse
ensin arvioida mitä ihminen noin-niin-kuin-suunnilleen minussa katsoo ja
havaitsee – omasta mielestäni on kauheinta kun ei oikein tiedä, mitä ihmettä
joku paska vahtaa; nilkkoja, sormia, nenää vai lonkkia ja mitä ihmettä niistä tulkitsee, mutta kun ottaa kuvan,
vaikkapa suuresta nenästään ja kuvaa katsellessaan toteaa, ettei tuo nyt niin
kummallinen ole, edes siitä kammottavimmasta kuvakulmasta katsottuna, niin ei
kuvittele toistenkaan kuvaa katsellessaan ajattelevan yhtään sen enempää. ...
Mutta ymmärrän kyllä; suurimman osan omista kuvistani olen ottanut automaattilaukaisijalla,
niin että painan näppylää ja juoksen asentoon kahdessatoista sekunnissa, koska
avustajan kanssa ryhdyn minuutissa kiljumaan, että ”älä vahtaa minua!”. .. Ei,
en puhu itseäni pussiin, vaikka tässä kohtaa kirjoitustani saatta siltä
vahvasti vaikuttaa. Väitän, että on monia tapoja katsoa ja suurin osa ihmisistä
katsoo pääsääntöisesti ”sosiaalisesti pätevien” linssien läpi, jolloinka
kiinnittää huomionsa, vaatetukseen, painoon, vartalon muotoihin, ihon kuntoon,
varallisuuden merkkeihin, ikään jne, eli pusertaa kaikki katsottavansa tuon muotin
läpi ja antaa sitten ”uhrilleen” alitajuisen pisteytyksen. Itse tietysti vihaan
noita linssejä, koska olen niiden lasien läpi katsottuna auttamaton luuseri. Minun luonani
ei katsella noiden linssien läpi ellei se ole tulijan oma toive. Minä etsin
ihmisestä vain kuvan ja siihen tarkoitukseen kelpaa vatsamakkarat, näppylät ja kirpputorivaatteet yhtä hyvin (ei paremmin
eikä huonommin) kuin äärilleen trimmattu vartalo, botoxotsa ja botique luomukset. Yritän tässä sanoa, että
malli on luonani ”turvassa” sellaisena kuin on. ... Tietysti on ollut ja
varmasti tulee tilanteita, jossa malli tulee rehvakkaasti julistaen, että saan
tehdä mitä tahansa ja ottaa millaisen kuvan hyvänsä ja sitten kuva onkin ”huono”
tai henkilö näyttää omasta mielestään ”sialta” ... ha-haa – jos yhtään tuntuu
että olet jostain kuvakulmasta tai jonkun muun kuin ihonvärisenä siannäköinen
(minä en ajattele kenestäkään niin!), niin kannattaa valita yhteisprojekti,
joissa minä olen vain nöyrä palvelija.
I, myself am
not able to model for anyone, I do not attend public saunas, I hate beaches,
and doctors, so I do understand how hard it is to model. A person coming to
model for me might fear they’ll feel like a disabled person in sauna with bunch of other people;
you are not a human being amongst other human beings/naked among other naked, but
naked alone, and a target of staring! What comes to those fears - I am an old
professional artist and thus no one will experience such feelings at my
presence, I will see nothing but a potential picture when I look at a person
coming to have their picture taken – unless a person her/himself has some social
blockings and need to be guided to look their best in public eye. I can - if asked – of course try find the best angles through the
lens of the camera. In my opinion a picture is an easy way to let people look
at you: You get to see the
picture first and evaluate what the viewers might see when they look at you in
it. I think it’s most horrible when someone looks at you and you cannot judge
what they are looking at, and how the dullard perceives the spot of your body they
are staring at! But when you take a picture (for example ) of your large nose
and look at it calmly, you’ll most likely think to yourself that
the nose isn’t that terrible after all -
and if it’s not terrible in your eyes, you’ll comprehend it cannot be much
worse on others' eyes either.. … But I do understand; I have taken most of my
pictures with the automatic launcher. I press the button and run and take a
pose in 12 seconds, because if I have anyone helping me with the photo taking
I’m all the time hysterically screaming “don’t you stare at me!” Did I lead
myself into a trap with this writing? No. I claim there are many ways of
looking, and most of the people look through “socially adequate” lenses
concentrating on things like dressing, weight, body shape, skin and it’s
imperfections, signs of wealth, age and so on – pressing all people through
that particular mold, then subconsciously scoring their “victims”. I, of
course hate those lenses, because through such glasses I’m an absolute loser!
At my home those lenses are not in use – unless it’s a requirement of the
model. I’m just after a cool picture – and a cool picture can be taken with
belly blubber, pimples, and clothes from second hand store as well as (no better
no worse) to an extrem trimmed body, botox forehead and boutique frock. I’m trying to say
here that people coming to have their picture taken are “safe” with me looking just the way they are.
… Of course there have been occasions and will be, when a person has in a bigmouth
manner proclaimed that I’m free to do what ever with them, and then the picture turns out “bad” in their eyes, or the person tells me that they look like
a “swine”... ha-haa – if there is any chance that you might see yourself as a
swine (I do not see swine in people!) photographed from a certain angle or
colored in some other color than skin color, then you should hold to joint-projects
and give me no bigger role than of a humble servant.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti