Pyhäkoulussa (1975-76 tienoilla). Minä opettajan sylissä, kuvien kaunotar eturivissä toinen vasemmalta.
In Sunday school (circa 1975-76). Me on teacher's lap, the beauty of these pictures, second from the left in front row.
Tämä TODELLINEN NAINEN oli paras kaverini elämäni ensimmäiset, noin kahdeksan vuotta. Viitaten aikaisempiin kirjoituksiini naiseuden ongelmista, on välttämätöntä todeta, että jos hyvä Jumala on olemassa - ja totta kai on! - suunnitelma minun varalleni oli sittenkin aukoton; en voisi mitenkään olla laittautumisessa, kauneudessa ja naiseudessa hakoteillä, jos olisin pysynyt tämän - ystäväksi annetun - naisen matkassa enemmän kuin nuo muutamat vuodet. Katselin ihmistä kameran linsin läpi kuin oopperaa! ... ja olisin voinut jatkaa katselua loputtomiin. Yhteisprojekti.
This REAL WOMAN was my best friend for the first eight years of my life. In reference to my previous postings about problems in womanhood - it is necessary to note, that if good God exists - and of course He does! - the plan for me had no holes after all; I could not be lost with pretty and womanly things, if I had had a chance to hold on to this - given - friendship for more than those few years. I watched the person through camera as one watches an opera - and I could have kept on watching for ever. Joint-project.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti